ManMadeMachine

We’ve been stuck here in Bangkok for three weeks due to political unrest. In the older posts we mentioned that we have used our time effectively, but as you can’t fight against bureaucracy, what does this effectively mean?

Our main obstacle has been to get our tuk tuk registered, and of course, it’s not that simple. The bureaucracy that is supposed to make our lives easier and safer does the complete opposite.

First of all foreigners can’t register tuk tuks without special permission. There is even a limited number of licences per year for the locals. We managed to get the special permission for the registration and the head of the Transportation Authority has said he can register our Tuk Tuk for us. So why the delay? Because of the clash between people and machine.

Bureaucracy started off as a simple way of people organising different things. Kind of like a simple computer. After years and years the bureaucratic system has evolved, and it has become a machine that has taken control itself. The Matrix in real life. This can be seen clearly since we have all the people we need to sign all the papers we need, but because of the one database in one office that is closed, nothing can be done. A glitch in the system.

Last week, to our luck, the office opened up because the protests have quieted down after the elections. Hooray, the glitch was fixed! Two hours later the Transportation Authority was surrounded by disabled people protesting against the bad disabled mobility on the public transportation system and it was shut down once again. If someone is effective, it’s the protesters. Got to give them credit for that.

We continued to search for different routes. Yesterday we had an appointment at the Tourism Authority of Thailand, European Division, and now we have the head of the TAT supporting us also. This means we have the head of the Bangkok Transportation Authority, the head of the Tourism Authority and the head of the Finnish Embassy supporting us and giving us some leverage to go all the way to the Transportation Authority of Chiang Mai to register our Tuk Tuk. Effective? Perhaps.

We have been so effective that we even managed to arrange ourselves the permission to pass through Myanmar twice already. Unfortunately we have not been able to leave and all the work has been in vain, though it does soothe the mind to know it is possible.

This all feels like Humanity vs. ManMadeMachine. We have met everyone we can, in person, to try and bring out as much humanity as possible. It seems to be working because all of the people we have met have been absolutely wonderful and have helped us in every possible way. This project has inspired all of them and they all want this to happen, but with six people looking at the windows blue screen of death, what can you do?

To keep ourselves busy, tomorrows blog will be about our ventures within the bureaucratic system, and how we try to bring out the humanity within.

Are the vegetables greener in Cambodia?

You know the old saying, ‘the grass is always greener on the other side’? Well I was thinking about this a while ago and with the logic minded brain that I have, I came up with a theory.

If the grass is greener on the otherside, that means that wherever you look, the grass is greener than the patch of land under your feet, right? Doesn’t this then mean that whenever you move anywhere, the grass just keeps getting greener and greener? Doesn’t this then mean that everything is just going to get better and better?

So are the greens greener in Cambodia? We don’t know. We never got there. Instead we got to a piece of land that was not Thailand, and I’m not sure if it was Cambodia either because we could see passport checks to both countries about 300m apart. We were standing in the middle with two huge casinos on both sides.

We missed the bus and wouldn’t have made it on monday night so we decided to pay a few hundred extra baht and take the easy way. First buses left at 5am and we were asked to wait because 1 had come unreserved and they asked for one more van. This was quite a good chance space wise and sleeping would have been excellent if the driver hadn’t gone like crazy over every bump. I found myself hovering over the last 3 seats and then pounding into them time after time.

The door was opened and we were greeted by a blindingly shiny light from the outside. Half a sleep we packed our bag and found that the minivan had gone, so had the guide and the third man. Everyone was shouting something about visas and we had no idea where to go. We started walking and got a bit lost trying to steer away from the crowd and were greeted with a beautiful view of Cambodia.

Photo: Pyry Kääriä

Photo: Pyry Kääriä

Next to this back alleyway on the right was the actual Aranyaprathet bordercrossing, or other words the gate to gambling country. I think both can be used to cross from Thailand to Cambodia, but the other costs money and gets you a stamp which saves you from paying fines from overstay. We were 2 days late for this visa run so it cost 1000baht each.

After paying the fine we got a receipt and it was off to the casino for the all included breakfast buffet. The omelette was good and the thai food, but the chorizo-type sausage things were horrible and so was the thing that was next to it on my plate. And whats with buffet orange juice? Aloe vera and dragon fruit seeds were tasteless but the pineapple is always a good choice. And they had proper Thai coffee! After breakfast we waited a moment outside and looked at whats for sale at the small duty free stalls.

Photo: Pyry Kääriä

Photo: Pyry Kääriä

Then walked back to the Thai side and were stamped back in. It was back into the airplane minivan ride and we were half an hour early in Bangkok @ 13.30.

Cambodia is yet to be discovered by us. Maybe next time.

Karnevaalit kaupungilla

Bangkok Shutdown, kolmas päivä menossa ja vähitellen kaupunki alkaa tottua tilanteeseen. Majapaikkamme vieressä on yksi blockade, Rama VIII:n silta. Aamu seitsemältä alkaa kovaäänisistä puheiden pito joka illan tullen muuttuu huudatusten kautta humppajuhliksi. Yhdeltätoista illalla soitetaan kuninkaan hymni ja ihmiset menevät nukkumaan jaksaakseen herätä aamu seitsemältä uusiin hulinoihin.

En tiedä mihin vertaisin protesteja, en ole kokenut mitään vastaavaa elämässäni. Hurmos on kuin suviseuroilla, tanssit kuin tangomarkkinoilla ja ilonpito niin vilpitöntä ja rentoa ettei sitä taida löytyä muualta kuin Thaimaasta. Protestoijilla on festarit käynnissä, Bangkok Shutdown on brändätty, paitoja painetaan, pillejä myydään, löytyy juomakojuja, jätskipisteitä, festaritelttoja ja -screenejä. Iltaisin on isoja hierontapaikkoja joissa kivistävät lihakset saavat hoitoa parhaaseen Thai-tyyliin.

Photo: Pyry Kääriä

Photo: Pyry Kääriä

Protestoijat ovat kokoontuneet 7 eri paikalle tarkoituksenaan sulkea kaupunki ja hallinto. Käytännössä turha yritys, metropolialueella on miltei 15 miljoonaa asukasta, mutta suurin vaikutus shutdownilla onkin psykologinen. Hallituksen painostaminen ja omien rivien tiivistäminen. Lisäksi shutdownilla on positiivinen sivuvaikutus, josta kaikki Bangkokilaiset voivat olla iloisia.

Shutdown on saanut autoilevat ihmiset joko pois kaupungista tai jättämään kulkupelit kotiinsa, joten liikenne on vähentynyt merkittävästi. Täällä vietetään todellisia autottomia päiviä. Bussikuskit nauttivat kun saavat kerrankin paahtaa tyhjillä kaduilla mielensä mukaan. Ei ole smogia peittämässä näkyvyyttä, tiet voi ylittää rauhassa ja ennen kaikkea täällä voi hengittää. Tiesuluista huolimatta logistiikkakin toimii. Yhdysvaltain lähetystö kehotti varastoimaan elintarvikkeita ja lääkkeitä, he eivät tainneet ottaa huomioon että myös protestoijien täytyy syödä. Ruokaa on riittänyt katukeittiöissä entiseen malliin. Joka päivä näkee kuitenkin enemmän ja enemmän autoja kaupungilla. Ei näin isoa kaupunkia voi pysäyttää.

photo: Juho Sarno Tyhjillä kaduilla on tilaa vaikka seistä käsillään.

photo: Juho Sarno
Bangkokin ruuhkaisilla kaduilla on kerrankin tilaa!

Taas lähti humppa soimaan! Puolenpäivän tanssit lähtivät selkeästi käyntiin 🙂

Mistä näissä protesteissa sitten on kyse?

Yritän hieman avata kontekstia. vastakkain ovat keltapaidat, eli protestoijat ja hallitus joiden kannattajia kutsutaan punapaidoiksi. Näiden kahden puolen välinen köydenveto on jatkunut Thaksin Sinawatran päivistä lähtien. Tämä Thaimaan Berlusconi lähti vapaaehtoiseen maanpakoon vuoden 2006 mielenosoituksista lähtien. Nykyiset protestit saivat alkunsa kun Thaksinin sisko nykyinen pääministeri Ms. Yinluck yritti ajaa lävitse armahdusklakia joka mahdollistaisi hänen veljensä paluun.

Keltapaidat ottivat tästä nokkiinsa ja lähtivät kaduille. Joulukuussa he saivat ensin hallituksen perumaan armahduslain ja sen jälkeen saivat painostuksellaan Ms. Yinluckin järjestämään uudet vaalit helmikuun toisena päivänä.

Mutta tämä ei heille suinkaan riitä. Suurin oppositiopuolue, Democratic Party ja protesti organisaatio The People’s Democratic Reform Committee (PDRC) eivät suostuneet osallistumaan vaaleihin. Päinvastoin, he masinoivat tiesulkuja niin että useassa maakunnassa ei päästy jättämään ehdokaslistoja.

Tähän on hyvin yksinkertainen syy. He tietävät että he eivät voittaisi vaaleja. Punapaidat koostuvat pääasiassa pohjoisen talonpojista ja köyhästä luokasta joiden äänet Thaksin aikoinaan sai puolelleen. PDRC koostuu lähinnä keskiluokasta. Täällä on menossa keskiluokan kapina.

PDRC haluaa pääministerin eroavan ja ‘kansan komitean’ uudistamaan vaalilainsäädäntöä.  Tähän olisi helppo todeta kyynisesti että he haluavat uudistaa lainsäädäntöä itselleen suosiolliseksi, keltapaidat eivät ole voittaneet vaaleja ikuisuuteen. Hallitusta syytetään etenkin korruptiosta, eikä näitä väitteitä ole kovinkaan vaikea uskoa.

PDRC:n ja protestien johtaja Suthep Thaugsuba on kieltäytynyt kaikista neuvotteluista, hänen sanojensa mukaan “There’s no win-win situation, we either win or lose.”

Kuulostaa vähän Game of Thronesilta, ja siitä tässä oikeastaan onkin kyse. Thaimaassa hallituksia tulee ja menee, mutta kuningas pysyy. Kaikki Thaimaata tuntevat tietävät että kuningas on pyhä, nauttii suurta kansansuosiota eikä välttämättä olisi väärin puhua henkilökultista. Kuninkaalla ei ole virallista valtaa, mutta hänen kabinettinsa on hyvin vaikutusvaltainen. Hänen Majesteettinsa vietti juuri 86 vuotis syntymäpäiväänsä, ja vaikka asiaa ei voi täällä ääneen lausua niin pitkä ikä ei jatku ikuisesti. Kaiken vaalilainsäädännön ja hallituskamppailujen taustavireenä on kahden eri eliitin kamppailu tulevan majesteetin hovin vaikutusvallasta.

Mikäli en vielä tehnyt asiaa riittävän selväksi, tässä poliittisessa kriisissä, kuten miltei kaikissa poliittisissa kriiseissä on kyse vanhan eliitin (keltapaitojen johtajat) ja uuden eliitin (punapaitojen johtajat) kamppailu maailman 25:ksi isoimman talouden rahasta ja vallasta. Panokset ovat johtajien päiden sisällä niin isot, että voi olettaa protestien jatkuvan. Molemmat osapuolet haluavat pidättäytyä väkivallasta, kaikki muistavat v. 2010 verilöylyn jolloin 85 punapaitaa ammuttiin protestien yhteydessä. Molemmat osapuolet tuntuvat tiedostavan että väkivaltaisuuksien aloittaja tulee häviämään pitkällä tähtäimellä.

Näin me ainakin toivomme. Emme ole politiikan puolella, Johtajat kamppailevat päidensä sisällä asettaen omat toiveensa ja halunsa ihmisten yläpuolelle. Me olemme ihmisten puolella, olemme protestoijien toiveikkaan hyvän fiiliksen puolella, olemme punapaitojen itsemääräämisoikeuden puolella, olemme kaikkien puolella, sillä me kaikki olemme yhtä.

Holidays are over

Today was the first steps we took on Myanmar soil. Very exciting! If you need to do a quick visa run from Ranong, here’s a link to a good explanation on how to do it cheap by yourself. Don’t fall on the organised visa runs, they are really expensive and it’s actually quite easy to DIY. Immigration opens daily 8.00 a.m. make sure you are early as the queues get longer and boat rides more expensive the later you go. Things you need with you is a new uncreased 10 dollar bill printed after 2007, your passport and a new copy of your passport.

We spent a total of maybe 45 minutes there, mostly in the immigration office and a quick tea (which was really good). Apparently Myanmar is a big tea-loving country that has no coffee of its own, but lots of great tea. There’s even some wild tea left in this part of the world, which explains the excellent Burmese tea leaf salads we had on Phayam the other day. Apparently they use tea leaves in many recipes intended for eating instead of drinking.

After the visa run we took a bus to Chumporn and now we are sitting on the night bus going towards Bangkok. Holidays are over and the final push before departure is about to begin.

We’ve met some really nice people on our detour down south and had some excellent conversations. One of the most interesting was about an equation between power, responsibility and freedom, and how they work together to form the balance. And why the balance these days is a bit out of whack. It’s amazing what people think of when they have time to think. But lets not go there, at least not yet.

We got some comments from our empowerment blog and we are sorry about offending some people. Please don’t take offence from our thoughts. We want to be open about our thoughts and sometimes it comes out a bit bluntly. Sometimes it’s quite scary to speak your mind and the bluntness comes from trying to spill it out. They are just thoughts and nothing more and our thoughts are no more right or wrong than anyone else’s. Empowerment is about feeling good, so we are truly sorry 🙂

The time is now 22.58 and it feels like a bushel of bananas is hanging from the eyelids. Sleep is calling and we need it.

Two weeks of freshly picked visa, nine hours of bus ride, and a bagful of hope that in the next few days we will finally get our tuk tuk should be a recipe for something great. We will do our best to not under cook it or over do it, because even the best of recipes can end up being a disaster if not done with care.

Empowering yourself – Food and Circus

These days the term ‘Empower Yourself’ has risen into the consciousness of the masses. The ever growing need to get meaning into ones life has become a huge business especially in the western world. But why is this not so in the east?

Why does the east not need empowerment and the west does? Isn’t the west more civilised? Do they not have everything better? Are they not trying to tell the rest of the world that their way is the way everyone should live to have a better life? Are they not kings of the world? Let’s look at this empowerment from a few perspectives.

If you look at the amount of food and the quality of food people eat in Finland compared to here in Thailand you see that it’s double the food and less than half the quality. In the western world food is processed over and over again losing nutrients all the time. The natural milk is processed into margarines, cheeses, yogurts, creams etc. etc. etc. The one milk that used to have all the needed nutrients is now a lot of by-products with the nutrients spread out and mostly lost in the process. Then it’s advertised that low fat and processed food is good for you. The company gets more money, and the people get more waste products. People need to eat more biomass to feel content and even that is an illusion made by added chemicals.

In Thailand the street food portions are small, but always enough. Every time you eat you feel like you get what you need. There’s no processing, no advertising and no need for all the civilised mumbo-jumbo. Eating nutritious food makes you feel content from a small amount. Your body only needs what it needs and thats it. No extra is needed. This can be seen in every other part of life as well.

In the east the people who eat street food smile and help each other without the need to get anything extra. Some don’t even have houses and they’re happy. There doesn’t seem to be the mentality where ‘I need to be better than my neighbour’. This doesn’t seem to be the case in the west.

Which is more important, to be happy, or to be wealthy?

In the west everything must grow all the time. Houses need to get bigger, cars need to be faster, economy needs to grow, technology must go forward and plates need to filled with excessive shit. People don’t seem to get what they want even though they have more and more and more and still more. Nothing seems to be enough. Inflation keeps growing and people feel they have less and less and less. Less is more in the east, more is less in the west.

So let’s go back to this empowerment thing. To be empowered is to be content, so you can live life with freedom from the need to make yourself content. Hmmm. I need to write that again.

‘Freedom from the need to make yourself content’. Interesting.

Lets look at freedom. In the west when you can support yourself financially you have money and you are well off. Money gives you freedom to do what you want. Freedom to buy food, freedom to buy wellbeing, freedom to buy this and buy that and buy all the things that you think you need to live life happy. So in the western logic money is freedom. But whats the price of this money-freedom?

To get money (Freedom) you need to get it from someplace, usually someone. So following logic, you need to take someone else’s Freedom to get some Freedom for yourself, because Freedom doesn’t grow on trees you know. When you earn yourself some Freedom, the taxman wants some for himself so that he can share your Freedom with others who aren’t so well off as you. And as we all know, all of our Freedom is slowly climbing up the ladder to the 1% that controls everyones Freedom.

In the eastern philosophy content comes from all the things that money cannot buy. Content comes from health, peace of mind and most of all from Family. In the east Family is such a big thing that its not just your relatives, but the community around you, even the strangers that come across your way. They have no homes for the elderly where grandparents die of loneliness. There they take care of each other from beginning to end and the new beginning.

Now let’s look at empowerment from the medical point of view. In the west when you are not healthy you get a pill. This again gives you the illusion of being well. In the east when a medical man diagnoses a patient, they correct their diet. They know that there’s a reason why the term ‘you are what you eat’ has been around for thousands of years. Your body needs nutrients to be able to do what it does. And let’s just be clear that nutrients ARE NOT the same as calories!!

In the west they have found surgery and again, the pill. The body is not given the chance to fix itself because that would be bad for business. In the east medical people have found acupuncture, qi gong, tai chi, martial arts, yoga and all of these physical things help nutrients buzz around your body so that the body can do what it does best, fix itself.

Don’t get this wrong. Western medical science is fantastic when the shit hits the fan, but the money men have realised it into a business. And making money out of healing means you have to convince people that they can’t heal themselves. This is plain bullshit.

Empowerment. Taking control of your own life. Do what you can to be all that you can be. Support yourself.

Everyone, and I mean everyone has a built in support system called the skeletal structure. It is designed to support the weight of your body and actually the weight of your world as well (Your world, and the way you see it, is actually your mind). The better your skeletal structure supports you, the less muscle work is needed. The less muscle work, the less energy you use, and the less stress gets put on you mind and body. This is a huge part of empowerment.

Jorgos Supporting Family Photo: Lotta Pitkänen

Jorgos Supporting Family
Photo: Lotta Pitkänen

Mind effects body and vice-versa. Tension in the body makes tension in your thoughts, and tension in your thoughts makes tension in your body. So the term of the day is ‘let go’. Let go of your tensions. Let go of your presumptions, let go of your fears, let go of your hopes and dreams, let go of everything. What you have left after letting go is true freedom.

Freedom from yourself, from your thoughts from your tensions. This freedom allows you to have everything. It allows you to do anything you want and to be everything you ever wanted to be and more. When you let go, nothing, and I mean nothing, changes, except your view of the world and the way you feel about things. Don’t limit yourself because you’re used to it. Learn to trust yourself. Learn to trust other and learn to trust life. Circus.

Circus is family. Circus is eating right. Circus is qi gong, tai chi, yoga and everything else all put together. Circus is getting to know who you are, mind and body. Circus is a way of life. Its a way to get to know what your mind and body needs. Its a way to live without boundaries.

Circus teaches you to be more than you ever thought you could be. It teaches you trust in your support system i.e. trust in yourself, your family and life. You learn to be content without needing anything extra, because you already have all that you need. Nature gives us everything we need to live life in content. We don’t need to make ourselves content. We are content if we want to be content.

Here’s Freddy summing it up:

Circus, street food and the will to live, is empowerment. Let yourself be empowered, don’t try and make yourself empowered. Let us all be winners.

Lähtörutiineja -17 tuntia lähtöön.

 

Kaikilla on omansa, jollakin enemmän, toisilla vähemmän. Osa tekee ne tiedostamattaan, osa ei saa tietoisuuttaan irti niistä.

Lähtörutiineista. Lento lähtee 17 tunnin päästä ja sain juuri pakattua. Vielä on liian kiire että ehtisi jännittää, mutta nyt huomaan lähdön lähestyvän, huomaan sen omista lähtörutiineistani. Tässä on minun rutiinin, mitkä ovat teidän? Tiedostamanne ja ennen kaikkea, ne joita ette teidosta?

1.Pakkaan nopeasti, periaattessa pyrin mahduttamaan kaiken käsimatkatavara reppuun. Tällä kertaa on hieman enemmän kamaa.

2.Laitan 3 hammasharjaa, jokaiseen pakaasiin omansa.

3. Pakkaan puhtaat alusvaatteet valkoiseen kangaskassiin ja otan mustan likapyykin varalle.

4. Flip flopit tulevat rinkan päälle, että ne saa kätevästi heti lentokentällä jalkaansa.

5. Mukavat lentovaatteet, reisitaskuhousut joiden taskuihin saa kaiken oleellisen, villasukat ja broidin tekemä corto maltese -paita.

6. Tankkaan suklaata varastoon. Tänään mennyt levy sinistä, toinen Lindtiä ja vähän praliineita päälle.

7. Suihku, seuraavan kerran pääsen sivistyneeseen suihkuun vappuna. Tässä, jos jossain, Suomi on maa kehityksen kärjessä. Kävin ystävien luona kylässä ja kulutin heidän kerrostalosuyhkuaan 20 minuuttia. Parasta.

8. Jumppatuokio & venyttely lentoa odotellessa. Mun kaltaiselle hongankolistajalle ehdoton ennen lentoa, kaikille muillekin, suosittelen.

9. Kirjoitan jotain juttua vaikka pitäisi olla nukkumassa että jaksaa huomenna säätää.

Ollaan tehty Pyryn kanssa järjetön määrä duunia jotta tämä seikkailu voisi alkaa. Seuraavan kerran kotona keväällä, mikäli tuk tuk suo.

.Juho

The second one

So, the second blog.

We’ve been juggling and passing around all the ideas of this and that and everything is very interesting. To us. But when you really think about it, what is it that people are interested to hear?

We could write day and night about stories we’ve heard, stories we’ve told, and stories we’re in. But is that what interests people? Perhaps when confronted face to face and the energy shared through non-digital communication is present, stories are interesting. If the energy between the two people feels comfortable, it doesn’t matter what you say. If it’s comforting to listen to the other person, that’s all that counts.

At least that’s what we think. Comfort always comes first. Doesn’t matter if it’s food, clothing, posture, friendship or lifestyle. Comfort comes first. But don’t be fooled. Comfort is a two sided sword. Get too comfortable and you become jelly and rot, get too uncomfortable and you become a sour stress ball. Where’s the balance?

We figured it’s like a flubby ball that feels just right. Or like a piece of fruit that feels, smells and looks just right. You can feel it. You’re not rotting on the couch like a mouldy mango and you’re not as sour as a super lemon. Comfort in life, especially when working, means to do the right thing at the right time and not waste your energy in fighting the wrong fight. Miyamoto Musashi, the greatest of all the Samurai said, “Do only what’s necessary”.

Rest when you need to rest, work when you need to work, and always, no matter what you do, enjoy whatever it is that you are doing. Feel the comfort and smell the comfort. You will definitely know your on the right track when you can taste the comfort.

But in a blog we are not in person. We must learn to write something you find interesting, and the best way we figured, is that you just tell us what you want to hear? With the odd chance we might pick a comment and actually write about it, and we’d be delighted to do so. But more often than not we’ll write about what we want to say, because we love to hear our own voice.

TTBoys

Kaksi menolippua Bangkokiin, kiitos.

Kuukausi lähtöön.

Katse kaukaisuuteen

Kuva: Vanessa Riki

 

Maaliskuussa 2013 päätettiin, että nyt on oikea hetki toteuttaa tämä unelma. Viitisen vuotta ollaan mietitty kuinka siistiä olisi ajaa tuk tuk Bangkokista Suomeen. Pyry asui teinivuotensa Bangkokissa ja Juho oli juuri tullut sieltä. Silloin oltiin molemmat päädytty sirkuskouluun ja alettiin ymmärtää terveen ravinnon merkitystä hyvinvoinnille. Jossain vaiheessa ihmeteltiin miten on mahdollista, että niin monessa ravintolassa saa niin surkeaa ruokaa hintaansa nähden. Hyvä ruoka syntyy rakkaudesta ruokaan, eikä halusta tehdä rahaa ihmisten tarpeesta syödä.

Siitä sitten loksahti. Mitä jos mennään Bangkokiin ja ostetaan se tuk tuk? Sit tuunataan siihen sellanen über-magee katukeittiö ja ajetaan se tänne! Raha hoituu sillai, että kuvataan matkan varrella TV-sarja ja myydään se joka puolelle maailmaa!!!

Ja nyt ollaan tässä. Voisi olla fiksumpikin unelma, mutta tämä on meidän. Unelmat jäävät usein vain unelmiksi. Niitä ei oteta tosissaan koska uusi pelottaa. Ei luoteta siihen että omat unelmat ovat sen arvoisia. Tämä on meille arvokasta. Tällä tavalla me haluamme jakaa hyvää mieltä ympärillemme.

Pähkäilemisen jälkeen hypättiin kohti luottamusta ja tehtiin asialle jotain. Nostettiin perseet penkistä, mentiin kapakkaan, tilattiin oluset ja mietittiin miten kaksi persaukista sirkustaiteilijaa saa tuk tukin Suomeen.

Totta helvetissä tämä pelotti! Ihminen helposti väistää vastuuta pelätessään epäonnistumista. Epäonnistuminen on kuitenkin ensimmäinen askel onnistumiseen. Tämä ollaan molemmat opittu sirkuksesta. Epäonnistumisen pelko johtaa vastuun pakoiluun. Mutta kun ottaa vastuun omasta elämästään kannettavakseen, ei tarvitse kantaa enää mitään muuta. Kaikki on omissa käsissä. Luotamme siihen, että pärjäämme tilanteessa kuin tilanteessa, vastoinkäymiset hyödynnetään ja koko matka nautitaan siitä mitä koemme. Melkoinen vastuu, melkoinen vapaus.

Tämä oli ensimmäinen iso kasvun hetki tällä matkalla. Ymmärrys siitä, että jos meillä on tahtoa tehdä tämä juttu, löydämme kyllä keinot joilla saamme sen aikaiseksi. Ymmärsimme, ettei kukaan muu tuo sitä tuk tukia Suomeen. Unelmamme ja elämämme on omissa käsissämme.

Oolrait, ajetaan tuk tuk Suomeen ja kuvataan matkalta TV-sarja, simple as that. Kahdeksan kuukautta aikaa opetella kaikki opeteltava ja tehdä kaikki mitä on tehtävä. Paitsi että me ei tiedetty mitä meidän piti oppia ja tehdä.

Kirjoitettiin pari sähköpostia ideasta tuotantoyhtiöille. Ei saatu vastauksia, eikä ihme. Joten pistettiin oma tuotantoyhtiö pystyyn. Tuli toinen havahtuminen. Sovitiin ettei koskaan jäädä odottelemaan että jotain tapahtuisi, vaan aina keksitään keinot miten saadaan tuk tukia eteenpäin. Tämän seuraksena ollaan tehty kaikki mahdollinen itse ja opittu käsittämättömän paljon.

Seuraava askel oli rahoitus. Oli turhaa hakea pankista lainaa tai houkutella sponsoreita mukaan. Pyörittiin ympyrässä kuin puolukka. Sitten se iski. Valashai tärppäsi ja vinkkasi Juholle joukkorahoituksesta. Se tuntui samantien omalta jutulta. Sitä kautta saataisiin alkupääomaa, saatais näyttöä sponsoreille ja jakelijoille ja annettaisiin monille ihmisille mahdollisuus olla mukana. Ennen kaikkea se sai meidät tekemään.

Kolmas havahtuminen. Olemme saaneet valtavasti tukea ja apua tutuilta ja tuntemattomilta. Olemme oppineet ottamaan apua vastaan ja tuntuu, että olemme tekemässä oikeaa juttua oikeaan aikaan. Teemme yhdessä monen ystävän, tutun ja tuntemattoman kanssa. Tämä on iloksemme ollut inspiriaation lähde monelle, myös itsellemme.

Kuukausi lähtöön. Meillä on sponsoreita ja yhteistyökumppaneita. Meillä on jakelu 4 maahan (heti kun opitaan kirjoittamaan jakelusopimus) ja ollaan tehty hommia 8 kuukautta. Meillä on edelleen päät pilvissä, mutta ollaan kasvatettu jalat maahan. Olemme tehneet kaiken minkä voimme niin hyvin kuin osaamme. Tuk tuk keulii eteenpäin ja me roikumme mukana. Edessä on suuri tyhjyys. Olemme suunnitelleet ja valmistautuneet, mutta seikkailu on aina seikkailu. Tyhjyydessä kaikki on mahdollista.

Tervetuloa kyytiin,

TTPojat