Efficient waitring

Last night we went to have some of the best seafood ever at one street food restaurant on Sam Sen soi 2. Baby clams fired with chilli paste and basil, Grilled prawns and Larb Moo.

Photo: Pyry Kääriä

Photo: Pyry Kääriä

It was strange at first because the waiter brought us the menu, paper and a pen, and then went back to work. After a while he came to check if we had filled out our order. Turned out we had to write the order ourselves.

After thinking about it, this idea of customers writing their own order turned out to be very very efficient. Many times in restaurants the waiter must wait, sometimes minutes, before people are ready to order. Also many times in a group others know what they want and one person still doesn’t know what they want. This might add another minute or two of waiting.Then someone wants to change their order because someone elses sounded better or because of this or that. This is all waiting time for the waiter and waiting is never efficient.

Once they saw that the order had been written, they went through the order to make sure they understood everything and off they went again. This way they could serve 30-40 people in a surprising amount of time with only 2 waiters. Genious!

Karnevaalit kaupungilla

Bangkok Shutdown, kolmas päivä menossa ja vähitellen kaupunki alkaa tottua tilanteeseen. Majapaikkamme vieressä on yksi blockade, Rama VIII:n silta. Aamu seitsemältä alkaa kovaäänisistä puheiden pito joka illan tullen muuttuu huudatusten kautta humppajuhliksi. Yhdeltätoista illalla soitetaan kuninkaan hymni ja ihmiset menevät nukkumaan jaksaakseen herätä aamu seitsemältä uusiin hulinoihin.

En tiedä mihin vertaisin protesteja, en ole kokenut mitään vastaavaa elämässäni. Hurmos on kuin suviseuroilla, tanssit kuin tangomarkkinoilla ja ilonpito niin vilpitöntä ja rentoa ettei sitä taida löytyä muualta kuin Thaimaasta. Protestoijilla on festarit käynnissä, Bangkok Shutdown on brändätty, paitoja painetaan, pillejä myydään, löytyy juomakojuja, jätskipisteitä, festaritelttoja ja -screenejä. Iltaisin on isoja hierontapaikkoja joissa kivistävät lihakset saavat hoitoa parhaaseen Thai-tyyliin.

Photo: Pyry Kääriä

Photo: Pyry Kääriä

Protestoijat ovat kokoontuneet 7 eri paikalle tarkoituksenaan sulkea kaupunki ja hallinto. Käytännössä turha yritys, metropolialueella on miltei 15 miljoonaa asukasta, mutta suurin vaikutus shutdownilla onkin psykologinen. Hallituksen painostaminen ja omien rivien tiivistäminen. Lisäksi shutdownilla on positiivinen sivuvaikutus, josta kaikki Bangkokilaiset voivat olla iloisia.

Shutdown on saanut autoilevat ihmiset joko pois kaupungista tai jättämään kulkupelit kotiinsa, joten liikenne on vähentynyt merkittävästi. Täällä vietetään todellisia autottomia päiviä. Bussikuskit nauttivat kun saavat kerrankin paahtaa tyhjillä kaduilla mielensä mukaan. Ei ole smogia peittämässä näkyvyyttä, tiet voi ylittää rauhassa ja ennen kaikkea täällä voi hengittää. Tiesuluista huolimatta logistiikkakin toimii. Yhdysvaltain lähetystö kehotti varastoimaan elintarvikkeita ja lääkkeitä, he eivät tainneet ottaa huomioon että myös protestoijien täytyy syödä. Ruokaa on riittänyt katukeittiöissä entiseen malliin. Joka päivä näkee kuitenkin enemmän ja enemmän autoja kaupungilla. Ei näin isoa kaupunkia voi pysäyttää.

photo: Juho Sarno Tyhjillä kaduilla on tilaa vaikka seistä käsillään.

photo: Juho Sarno
Bangkokin ruuhkaisilla kaduilla on kerrankin tilaa!

Taas lähti humppa soimaan! Puolenpäivän tanssit lähtivät selkeästi käyntiin 🙂

Mistä näissä protesteissa sitten on kyse?

Yritän hieman avata kontekstia. vastakkain ovat keltapaidat, eli protestoijat ja hallitus joiden kannattajia kutsutaan punapaidoiksi. Näiden kahden puolen välinen köydenveto on jatkunut Thaksin Sinawatran päivistä lähtien. Tämä Thaimaan Berlusconi lähti vapaaehtoiseen maanpakoon vuoden 2006 mielenosoituksista lähtien. Nykyiset protestit saivat alkunsa kun Thaksinin sisko nykyinen pääministeri Ms. Yinluck yritti ajaa lävitse armahdusklakia joka mahdollistaisi hänen veljensä paluun.

Keltapaidat ottivat tästä nokkiinsa ja lähtivät kaduille. Joulukuussa he saivat ensin hallituksen perumaan armahduslain ja sen jälkeen saivat painostuksellaan Ms. Yinluckin järjestämään uudet vaalit helmikuun toisena päivänä.

Mutta tämä ei heille suinkaan riitä. Suurin oppositiopuolue, Democratic Party ja protesti organisaatio The People’s Democratic Reform Committee (PDRC) eivät suostuneet osallistumaan vaaleihin. Päinvastoin, he masinoivat tiesulkuja niin että useassa maakunnassa ei päästy jättämään ehdokaslistoja.

Tähän on hyvin yksinkertainen syy. He tietävät että he eivät voittaisi vaaleja. Punapaidat koostuvat pääasiassa pohjoisen talonpojista ja köyhästä luokasta joiden äänet Thaksin aikoinaan sai puolelleen. PDRC koostuu lähinnä keskiluokasta. Täällä on menossa keskiluokan kapina.

PDRC haluaa pääministerin eroavan ja ‘kansan komitean’ uudistamaan vaalilainsäädäntöä.  Tähän olisi helppo todeta kyynisesti että he haluavat uudistaa lainsäädäntöä itselleen suosiolliseksi, keltapaidat eivät ole voittaneet vaaleja ikuisuuteen. Hallitusta syytetään etenkin korruptiosta, eikä näitä väitteitä ole kovinkaan vaikea uskoa.

PDRC:n ja protestien johtaja Suthep Thaugsuba on kieltäytynyt kaikista neuvotteluista, hänen sanojensa mukaan “There’s no win-win situation, we either win or lose.”

Kuulostaa vähän Game of Thronesilta, ja siitä tässä oikeastaan onkin kyse. Thaimaassa hallituksia tulee ja menee, mutta kuningas pysyy. Kaikki Thaimaata tuntevat tietävät että kuningas on pyhä, nauttii suurta kansansuosiota eikä välttämättä olisi väärin puhua henkilökultista. Kuninkaalla ei ole virallista valtaa, mutta hänen kabinettinsa on hyvin vaikutusvaltainen. Hänen Majesteettinsa vietti juuri 86 vuotis syntymäpäiväänsä, ja vaikka asiaa ei voi täällä ääneen lausua niin pitkä ikä ei jatku ikuisesti. Kaiken vaalilainsäädännön ja hallituskamppailujen taustavireenä on kahden eri eliitin kamppailu tulevan majesteetin hovin vaikutusvallasta.

Mikäli en vielä tehnyt asiaa riittävän selväksi, tässä poliittisessa kriisissä, kuten miltei kaikissa poliittisissa kriiseissä on kyse vanhan eliitin (keltapaitojen johtajat) ja uuden eliitin (punapaitojen johtajat) kamppailu maailman 25:ksi isoimman talouden rahasta ja vallasta. Panokset ovat johtajien päiden sisällä niin isot, että voi olettaa protestien jatkuvan. Molemmat osapuolet haluavat pidättäytyä väkivallasta, kaikki muistavat v. 2010 verilöylyn jolloin 85 punapaitaa ammuttiin protestien yhteydessä. Molemmat osapuolet tuntuvat tiedostavan että väkivaltaisuuksien aloittaja tulee häviämään pitkällä tähtäimellä.

Näin me ainakin toivomme. Emme ole politiikan puolella, Johtajat kamppailevat päidensä sisällä asettaen omat toiveensa ja halunsa ihmisten yläpuolelle. Me olemme ihmisten puolella, olemme protestoijien toiveikkaan hyvän fiiliksen puolella, olemme punapaitojen itsemääräämisoikeuden puolella, olemme kaikkien puolella, sillä me kaikki olemme yhtä.

Frogs, Caterpillars and Smiles – BKK street kitchen vol. 1

Finally we are here!

Warm, smiling Thailand. A few days getting used to jet lag and getting adjusted to local life. We arrived on Friday the 13th with no problems what so ever. On the contrary we had the best of luck. I guess with a positive attitude, you attract positive things.

In Helsinki we were late for the check in. Less than 1 hour till the flight left and the women at the counter were afraid that our luggage will not make in onto the plane. No worries we said. Our luggage will make it on the plane or then it won’t, but don’t stress we said.

In the end our plane was broken and they needed to fix it so our flight was delayed for an hour. No fault of anybody. I guess others thought its Friday the 13th and we thought Thank God It’s Friday, the 13th.

Upon arriving at Suvarnabhumi International to our surprise we were greeted with two tickets to the Immigration pace lane, and a quick lane for children. Immigration was over in 7 minutes. Pyry’s bag was the first to come onto the conveyer belt and the others followed soon after. Never has immigration and baggage claim gone so quickly. And the warm hug that Thailand gives when you walk out the airport is amazing.

Now it’s been two days in Bangkok and we’ve been checking out many of the street food places and comparing them to the non-street food restaurants. We’ve had many nice dishes and some not so nice dishes. One really good dish was fried frog (the recipe will soon be on www.tuktuktravellers.com. We will tell you when we get it started)

Photo: Pyry Kääriä

Flied Flogs
Photo: Pyry Kääriä

Swapping between street food stall and restaurant quickly shows you the differences. Street food is by far better food for less money. Cheap restaurants are mostly for tourists who are afraid to eat street food or for people who want ‘Thai food’ made for western taste. Their food doesn’t taste fresh since they have a fridge and they keep food for the next day. They need to pay rent so the ingredient are chosen with money in mind. Expensive restaurants are better quality fresher food but they need to have some special fusion recipes and an expensive interior so they can justify the price. In short, more expensive means less taste for money and nicer materials around while you eat.

Street food on the other hand is always fresh because it has to be. There is no fridge, just ice to keep food cool. Every morning they get fresh ingredients from the market because yesterdays have been eaten (otherwise they would go bad). They pay no rent so they need not shimmy up the price. The food is made for local people with local taste, so the price is right and the food tastes the way it should! They buy the food with people in mind, not money in mind.

And about atmosphere, street food stalls are for the local community where everybody knows each other and takes care of each other. Everyone is seen and accepted as a person and nobody is seen as potential for money. This feels great in the modern world where people have become numbers. And when you add this to the thai love for children, you get the perfect experience with the family.

Yesterday Juho and his wife got to eat in peace because a homeless man played with their child leaving them free to eat. The man even shared his fruits with the kid and fried caterpillars with the adults and didn’t want anything in return. Sharing the moment with someone and being allowed to play with a child was enough of a joyful experience for him. He had a mohawk and was missing the front teeth but he was a super nice charismatic man with a super nice charismatic smile.

And for those who are thinking about an upset stomach. Millions of people eat street food everyday, and I have never heard of anyone actually getting sick from it. People that make food for their community care about the food. They have the same people eating everyday and bad food is not an option.

So if you want to taste true Thai food, don’t go to a restaurant. Pop by a street food stall and enjoy food made with love for people. It’s always served with a smile. This is what we aspire to bring with us back to Finland 😀

Two one way tickets to Bangkok, please.

Three weeks to departure.

Katse kaukaisuuteen

Photo: Vanessa Riki

In March 2013 we decided that the time was ripe to make this madcap adventure-dream come true. Five years the idea of driving a tuk tuk from Bangkok to Helsinki had been brewing. Pyry lived in Bangkok for his teenage years and Juho had just come back from there. Both of us found ourselves in circus school and began to understand the importance of well-being and a healthy diet.

We had began to wonder how it was possible that so many restaurants make such bad food for such an outrageous price. Good food is food made with love, not from the desire to make money from people’s necessity to eat. Then the lightbulb sparked.

What if we actually do go to Bangkok and buy the tuk tuk? We could tune it up into a lean mean street cooking machine and drive it to Finland. Then we can start our own street food stall and make food with love for a reasonable price! And to fund the whole thing we can film the adventure into a TV-series and sell it all around the world!!!

So now we are here. There might be easier dreams to follow, but this one is ours. Dreams are rarely realised because they are not taken seriously. Reality is a scary place and many think their dreams are not important enough, or worth the effort to fight for their existence. This dream is important to us. This is our way to share some goodness around.

After a little trepidation we decided to get up and do something about it. We went to the tavern, ordered a few beers and stuck our heads together. How can two broke circus artists get a tuk tuk all the way to Finland?

Of course this scared the hell out of us! People naturally avoid responsibility because of fear of failure. Both of us learned from circus that failure is actually the first step towards success. Fear of failure leads to evasion of responsibility, but when you carry responsibility for your own life, you need not carry anything else. Everything is in our own hands.

We are confident that every experience along our adventure can be handled, every setback will be taken as a new possibility, and everything unexpected will be enjoyed along the way. It’s up to us to make it what it is. A lot of responsibility, a lot of freedom.

This was the first big realisation moment. Understanding that if we have the will, we’ll find the way. No one else is going to make this happen for us. Our dreams and our lives are in our own hands.

Okay, so we drive the tuk tuk to Finland and make it into a TV-series, simple as that. Eight months to learn all that needs to be learned and do all that needs to be done. Except we didn’t know what we needed to learn or do.

So we wrote a couple of emails about the concept to production companies to see if they would be interested. Not one replied, and no wonder. We were standing on a solid dream that no one else could see.

We felt that if we wait too long, this will never happen. So we started our own production company and got our second realisation. We agreed never to wait for something to happen, but instead, we would always come up with ways to make the tuk tuk dream take shape. As a consequence, we have done almost everything ​​possible by ourself but we have also learned an unimaginable amount of thing in the process.

The next step forward was finance. It was hopeless to apply for a bank loan or attract sponsors. With nothing to show we were going in circles. Then it happened. A whale shark snatched and told Juho about crowdfunding. Straight away it felt like our own thing. It would give us start-up capital, it would work as advertising, we’d get something to show the sponsors and distributors and it would give many people the opportunity to be involved. Above all, it will make us to do instead of wait.

The third awakening. We have received a tremendous amount of support and help from friends and strangers. We have learned to ask for help and we have learned to accept help. It feels like we are doing the right thing at the right time and it’s as if we are working together as a team. A team full of friends, relatives and strangers. This has already been an inspiration to many people, including ourselves, and it will be in the future as well.

Three weeks before departure. We have been working hard for 8 months. We have sponsors and partners and distribution to four countries (as soon as we learn to write a Distribution Agreement). We still have our heads in the clouds, but we have grown our legs to the ground. We have done all that we can, as well as we can and the tuk tuk is speeding forward. There’s a vast emptiness ahead. We have planned and prepared all that we can, but an adventure is always an adventure. Emptiness makes everything possible.

Welcome aboard,

TTBoys

 

Kaksi menolippua Bangkokiin, kiitos.

Kuukausi lähtöön.

Katse kaukaisuuteen

Kuva: Vanessa Riki

 

Maaliskuussa 2013 päätettiin, että nyt on oikea hetki toteuttaa tämä unelma. Viitisen vuotta ollaan mietitty kuinka siistiä olisi ajaa tuk tuk Bangkokista Suomeen. Pyry asui teinivuotensa Bangkokissa ja Juho oli juuri tullut sieltä. Silloin oltiin molemmat päädytty sirkuskouluun ja alettiin ymmärtää terveen ravinnon merkitystä hyvinvoinnille. Jossain vaiheessa ihmeteltiin miten on mahdollista, että niin monessa ravintolassa saa niin surkeaa ruokaa hintaansa nähden. Hyvä ruoka syntyy rakkaudesta ruokaan, eikä halusta tehdä rahaa ihmisten tarpeesta syödä.

Siitä sitten loksahti. Mitä jos mennään Bangkokiin ja ostetaan se tuk tuk? Sit tuunataan siihen sellanen über-magee katukeittiö ja ajetaan se tänne! Raha hoituu sillai, että kuvataan matkan varrella TV-sarja ja myydään se joka puolelle maailmaa!!!

Ja nyt ollaan tässä. Voisi olla fiksumpikin unelma, mutta tämä on meidän. Unelmat jäävät usein vain unelmiksi. Niitä ei oteta tosissaan koska uusi pelottaa. Ei luoteta siihen että omat unelmat ovat sen arvoisia. Tämä on meille arvokasta. Tällä tavalla me haluamme jakaa hyvää mieltä ympärillemme.

Pähkäilemisen jälkeen hypättiin kohti luottamusta ja tehtiin asialle jotain. Nostettiin perseet penkistä, mentiin kapakkaan, tilattiin oluset ja mietittiin miten kaksi persaukista sirkustaiteilijaa saa tuk tukin Suomeen.

Totta helvetissä tämä pelotti! Ihminen helposti väistää vastuuta pelätessään epäonnistumista. Epäonnistuminen on kuitenkin ensimmäinen askel onnistumiseen. Tämä ollaan molemmat opittu sirkuksesta. Epäonnistumisen pelko johtaa vastuun pakoiluun. Mutta kun ottaa vastuun omasta elämästään kannettavakseen, ei tarvitse kantaa enää mitään muuta. Kaikki on omissa käsissä. Luotamme siihen, että pärjäämme tilanteessa kuin tilanteessa, vastoinkäymiset hyödynnetään ja koko matka nautitaan siitä mitä koemme. Melkoinen vastuu, melkoinen vapaus.

Tämä oli ensimmäinen iso kasvun hetki tällä matkalla. Ymmärrys siitä, että jos meillä on tahtoa tehdä tämä juttu, löydämme kyllä keinot joilla saamme sen aikaiseksi. Ymmärsimme, ettei kukaan muu tuo sitä tuk tukia Suomeen. Unelmamme ja elämämme on omissa käsissämme.

Oolrait, ajetaan tuk tuk Suomeen ja kuvataan matkalta TV-sarja, simple as that. Kahdeksan kuukautta aikaa opetella kaikki opeteltava ja tehdä kaikki mitä on tehtävä. Paitsi että me ei tiedetty mitä meidän piti oppia ja tehdä.

Kirjoitettiin pari sähköpostia ideasta tuotantoyhtiöille. Ei saatu vastauksia, eikä ihme. Joten pistettiin oma tuotantoyhtiö pystyyn. Tuli toinen havahtuminen. Sovitiin ettei koskaan jäädä odottelemaan että jotain tapahtuisi, vaan aina keksitään keinot miten saadaan tuk tukia eteenpäin. Tämän seuraksena ollaan tehty kaikki mahdollinen itse ja opittu käsittämättömän paljon.

Seuraava askel oli rahoitus. Oli turhaa hakea pankista lainaa tai houkutella sponsoreita mukaan. Pyörittiin ympyrässä kuin puolukka. Sitten se iski. Valashai tärppäsi ja vinkkasi Juholle joukkorahoituksesta. Se tuntui samantien omalta jutulta. Sitä kautta saataisiin alkupääomaa, saatais näyttöä sponsoreille ja jakelijoille ja annettaisiin monille ihmisille mahdollisuus olla mukana. Ennen kaikkea se sai meidät tekemään.

Kolmas havahtuminen. Olemme saaneet valtavasti tukea ja apua tutuilta ja tuntemattomilta. Olemme oppineet ottamaan apua vastaan ja tuntuu, että olemme tekemässä oikeaa juttua oikeaan aikaan. Teemme yhdessä monen ystävän, tutun ja tuntemattoman kanssa. Tämä on iloksemme ollut inspiriaation lähde monelle, myös itsellemme.

Kuukausi lähtöön. Meillä on sponsoreita ja yhteistyökumppaneita. Meillä on jakelu 4 maahan (heti kun opitaan kirjoittamaan jakelusopimus) ja ollaan tehty hommia 8 kuukautta. Meillä on edelleen päät pilvissä, mutta ollaan kasvatettu jalat maahan. Olemme tehneet kaiken minkä voimme niin hyvin kuin osaamme. Tuk tuk keulii eteenpäin ja me roikumme mukana. Edessä on suuri tyhjyys. Olemme suunnitelleet ja valmistautuneet, mutta seikkailu on aina seikkailu. Tyhjyydessä kaikki on mahdollista.

Tervetuloa kyytiin,

TTPojat