Karnevaalit kaupungilla

Bangkok Shutdown, kolmas päivä menossa ja vähitellen kaupunki alkaa tottua tilanteeseen. Majapaikkamme vieressä on yksi blockade, Rama VIII:n silta. Aamu seitsemältä alkaa kovaäänisistä puheiden pito joka illan tullen muuttuu huudatusten kautta humppajuhliksi. Yhdeltätoista illalla soitetaan kuninkaan hymni ja ihmiset menevät nukkumaan jaksaakseen herätä aamu seitsemältä uusiin hulinoihin.

En tiedä mihin vertaisin protesteja, en ole kokenut mitään vastaavaa elämässäni. Hurmos on kuin suviseuroilla, tanssit kuin tangomarkkinoilla ja ilonpito niin vilpitöntä ja rentoa ettei sitä taida löytyä muualta kuin Thaimaasta. Protestoijilla on festarit käynnissä, Bangkok Shutdown on brändätty, paitoja painetaan, pillejä myydään, löytyy juomakojuja, jätskipisteitä, festaritelttoja ja -screenejä. Iltaisin on isoja hierontapaikkoja joissa kivistävät lihakset saavat hoitoa parhaaseen Thai-tyyliin.

Photo: Pyry Kääriä

Photo: Pyry Kääriä

Protestoijat ovat kokoontuneet 7 eri paikalle tarkoituksenaan sulkea kaupunki ja hallinto. Käytännössä turha yritys, metropolialueella on miltei 15 miljoonaa asukasta, mutta suurin vaikutus shutdownilla onkin psykologinen. Hallituksen painostaminen ja omien rivien tiivistäminen. Lisäksi shutdownilla on positiivinen sivuvaikutus, josta kaikki Bangkokilaiset voivat olla iloisia.

Shutdown on saanut autoilevat ihmiset joko pois kaupungista tai jättämään kulkupelit kotiinsa, joten liikenne on vähentynyt merkittävästi. Täällä vietetään todellisia autottomia päiviä. Bussikuskit nauttivat kun saavat kerrankin paahtaa tyhjillä kaduilla mielensä mukaan. Ei ole smogia peittämässä näkyvyyttä, tiet voi ylittää rauhassa ja ennen kaikkea täällä voi hengittää. Tiesuluista huolimatta logistiikkakin toimii. Yhdysvaltain lähetystö kehotti varastoimaan elintarvikkeita ja lääkkeitä, he eivät tainneet ottaa huomioon että myös protestoijien täytyy syödä. Ruokaa on riittänyt katukeittiöissä entiseen malliin. Joka päivä näkee kuitenkin enemmän ja enemmän autoja kaupungilla. Ei näin isoa kaupunkia voi pysäyttää.

photo: Juho Sarno Tyhjillä kaduilla on tilaa vaikka seistä käsillään.

photo: Juho Sarno
Bangkokin ruuhkaisilla kaduilla on kerrankin tilaa!

Taas lähti humppa soimaan! Puolenpäivän tanssit lähtivät selkeästi käyntiin 🙂

Mistä näissä protesteissa sitten on kyse?

Yritän hieman avata kontekstia. vastakkain ovat keltapaidat, eli protestoijat ja hallitus joiden kannattajia kutsutaan punapaidoiksi. Näiden kahden puolen välinen köydenveto on jatkunut Thaksin Sinawatran päivistä lähtien. Tämä Thaimaan Berlusconi lähti vapaaehtoiseen maanpakoon vuoden 2006 mielenosoituksista lähtien. Nykyiset protestit saivat alkunsa kun Thaksinin sisko nykyinen pääministeri Ms. Yinluck yritti ajaa lävitse armahdusklakia joka mahdollistaisi hänen veljensä paluun.

Keltapaidat ottivat tästä nokkiinsa ja lähtivät kaduille. Joulukuussa he saivat ensin hallituksen perumaan armahduslain ja sen jälkeen saivat painostuksellaan Ms. Yinluckin järjestämään uudet vaalit helmikuun toisena päivänä.

Mutta tämä ei heille suinkaan riitä. Suurin oppositiopuolue, Democratic Party ja protesti organisaatio The People’s Democratic Reform Committee (PDRC) eivät suostuneet osallistumaan vaaleihin. Päinvastoin, he masinoivat tiesulkuja niin että useassa maakunnassa ei päästy jättämään ehdokaslistoja.

Tähän on hyvin yksinkertainen syy. He tietävät että he eivät voittaisi vaaleja. Punapaidat koostuvat pääasiassa pohjoisen talonpojista ja köyhästä luokasta joiden äänet Thaksin aikoinaan sai puolelleen. PDRC koostuu lähinnä keskiluokasta. Täällä on menossa keskiluokan kapina.

PDRC haluaa pääministerin eroavan ja ‘kansan komitean’ uudistamaan vaalilainsäädäntöä.  Tähän olisi helppo todeta kyynisesti että he haluavat uudistaa lainsäädäntöä itselleen suosiolliseksi, keltapaidat eivät ole voittaneet vaaleja ikuisuuteen. Hallitusta syytetään etenkin korruptiosta, eikä näitä väitteitä ole kovinkaan vaikea uskoa.

PDRC:n ja protestien johtaja Suthep Thaugsuba on kieltäytynyt kaikista neuvotteluista, hänen sanojensa mukaan “There’s no win-win situation, we either win or lose.”

Kuulostaa vähän Game of Thronesilta, ja siitä tässä oikeastaan onkin kyse. Thaimaassa hallituksia tulee ja menee, mutta kuningas pysyy. Kaikki Thaimaata tuntevat tietävät että kuningas on pyhä, nauttii suurta kansansuosiota eikä välttämättä olisi väärin puhua henkilökultista. Kuninkaalla ei ole virallista valtaa, mutta hänen kabinettinsa on hyvin vaikutusvaltainen. Hänen Majesteettinsa vietti juuri 86 vuotis syntymäpäiväänsä, ja vaikka asiaa ei voi täällä ääneen lausua niin pitkä ikä ei jatku ikuisesti. Kaiken vaalilainsäädännön ja hallituskamppailujen taustavireenä on kahden eri eliitin kamppailu tulevan majesteetin hovin vaikutusvallasta.

Mikäli en vielä tehnyt asiaa riittävän selväksi, tässä poliittisessa kriisissä, kuten miltei kaikissa poliittisissa kriiseissä on kyse vanhan eliitin (keltapaitojen johtajat) ja uuden eliitin (punapaitojen johtajat) kamppailu maailman 25:ksi isoimman talouden rahasta ja vallasta. Panokset ovat johtajien päiden sisällä niin isot, että voi olettaa protestien jatkuvan. Molemmat osapuolet haluavat pidättäytyä väkivallasta, kaikki muistavat v. 2010 verilöylyn jolloin 85 punapaitaa ammuttiin protestien yhteydessä. Molemmat osapuolet tuntuvat tiedostavan että väkivaltaisuuksien aloittaja tulee häviämään pitkällä tähtäimellä.

Näin me ainakin toivomme. Emme ole politiikan puolella, Johtajat kamppailevat päidensä sisällä asettaen omat toiveensa ja halunsa ihmisten yläpuolelle. Me olemme ihmisten puolella, olemme protestoijien toiveikkaan hyvän fiiliksen puolella, olemme punapaitojen itsemääräämisoikeuden puolella, olemme kaikkien puolella, sillä me kaikki olemme yhtä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *