Are the vegetables greener in Cambodia?

You know the old saying, ‘the grass is always greener on the other side’? Well I was thinking about this a while ago and with the logic minded brain that I have, I came up with a theory.

If the grass is greener on the otherside, that means that wherever you look, the grass is greener than the patch of land under your feet, right? Doesn’t this then mean that whenever you move anywhere, the grass just keeps getting greener and greener? Doesn’t this then mean that everything is just going to get better and better?

So are the greens greener in Cambodia? We don’t know. We never got there. Instead we got to a piece of land that was not Thailand, and I’m not sure if it was Cambodia either because we could see passport checks to both countries about 300m apart. We were standing in the middle with two huge casinos on both sides.

We missed the bus and wouldn’t have made it on monday night so we decided to pay a few hundred extra baht and take the easy way. First buses left at 5am and we were asked to wait because 1 had come unreserved and they asked for one more van. This was quite a good chance space wise and sleeping would have been excellent if the driver hadn’t gone like crazy over every bump. I found myself hovering over the last 3 seats and then pounding into them time after time.

The door was opened and we were greeted by a blindingly shiny light from the outside. Half a sleep we packed our bag and found that the minivan had gone, so had the guide and the third man. Everyone was shouting something about visas and we had no idea where to go. We started walking and got a bit lost trying to steer away from the crowd and were greeted with a beautiful view of Cambodia.

Photo: Pyry Kääriä

Photo: Pyry Kääriä

Next to this back alleyway on the right was the actual Aranyaprathet bordercrossing, or other words the gate to gambling country. I think both can be used to cross from Thailand to Cambodia, but the other costs money and gets you a stamp which saves you from paying fines from overstay. We were 2 days late for this visa run so it cost 1000baht each.

After paying the fine we got a receipt and it was off to the casino for the all included breakfast buffet. The omelette was good and the thai food, but the chorizo-type sausage things were horrible and so was the thing that was next to it on my plate. And whats with buffet orange juice? Aloe vera and dragon fruit seeds were tasteless but the pineapple is always a good choice. And they had proper Thai coffee! After breakfast we waited a moment outside and looked at whats for sale at the small duty free stalls.

Photo: Pyry Kääriä

Photo: Pyry Kääriä

Then walked back to the Thai side and were stamped back in. It was back into the airplane minivan ride and we were half an hour early in Bangkok @ 13.30.

Cambodia is yet to be discovered by us. Maybe next time.

Holiday in Cambodia

Life is all about taking opportune moment and using it right. As Miaymoto Musashi said,  “Do what you do, but do it steadfast and determined.” Here in Thailand this kind of attitude has became priceless for us. Circumstances are changing, Bangkok Shutdown has slowed our tuk Tuk’s registeration process, and we still have no certainty when will it happen. So we are using our time here in Bangkok, trying to get best out of it. There’s plenty of work to do. Filming and preparations for the journey, including emailing three different ministries in Myanmar.

Today in the morning, I really felt that I want to go forwards from Bangkok. Don’t get me wrong, I love this place. It’s like the fragrance in the air, fragrance of a distant fires with a little bit of cinnamon in it. Scent of adventure. I guess you know what I’m talking about, the urge to see the next place.

So it occured half ‘n hour ago that we must go to Cambodia. You see, Bangkok shutdown has delayed our departure, so we must do all sorts of bureucratic somersaults to keep things proper ‘n working. One of those things is our Thai Visa, and we just figured out that we cannot extend our visas twice in the immigration office, and the visas end today. So we did the carpe diem and decided to go to Cambodia for a visa run. So soon we can update a DIY guide on how to do a visa run from Bangkok to Cambodia, to accompany the DIY guide visa run Ranong. (http://tuktuktravellers.pallontallaajat.net/2014/01/06/visa-run/).

Tomorrow we should be back for some proper Tuk tuk Training, and border closes in 8 hours. Better start running 🙂

 

.Juho

Efficient waitring

Last night we went to have some of the best seafood ever at one street food restaurant on Sam Sen soi 2. Baby clams fired with chilli paste and basil, Grilled prawns and Larb Moo.

Photo: Pyry Kääriä

Photo: Pyry Kääriä

It was strange at first because the waiter brought us the menu, paper and a pen, and then went back to work. After a while he came to check if we had filled out our order. Turned out we had to write the order ourselves.

After thinking about it, this idea of customers writing their own order turned out to be very very efficient. Many times in restaurants the waiter must wait, sometimes minutes, before people are ready to order. Also many times in a group others know what they want and one person still doesn’t know what they want. This might add another minute or two of waiting.Then someone wants to change their order because someone elses sounded better or because of this or that. This is all waiting time for the waiter and waiting is never efficient.

Once they saw that the order had been written, they went through the order to make sure they understood everything and off they went again. This way they could serve 30-40 people in a surprising amount of time with only 2 waiters. Genious!

Karnevaalit kaupungilla

Bangkok Shutdown, kolmas päivä menossa ja vähitellen kaupunki alkaa tottua tilanteeseen. Majapaikkamme vieressä on yksi blockade, Rama VIII:n silta. Aamu seitsemältä alkaa kovaäänisistä puheiden pito joka illan tullen muuttuu huudatusten kautta humppajuhliksi. Yhdeltätoista illalla soitetaan kuninkaan hymni ja ihmiset menevät nukkumaan jaksaakseen herätä aamu seitsemältä uusiin hulinoihin.

En tiedä mihin vertaisin protesteja, en ole kokenut mitään vastaavaa elämässäni. Hurmos on kuin suviseuroilla, tanssit kuin tangomarkkinoilla ja ilonpito niin vilpitöntä ja rentoa ettei sitä taida löytyä muualta kuin Thaimaasta. Protestoijilla on festarit käynnissä, Bangkok Shutdown on brändätty, paitoja painetaan, pillejä myydään, löytyy juomakojuja, jätskipisteitä, festaritelttoja ja -screenejä. Iltaisin on isoja hierontapaikkoja joissa kivistävät lihakset saavat hoitoa parhaaseen Thai-tyyliin.

Photo: Pyry Kääriä

Photo: Pyry Kääriä

Protestoijat ovat kokoontuneet 7 eri paikalle tarkoituksenaan sulkea kaupunki ja hallinto. Käytännössä turha yritys, metropolialueella on miltei 15 miljoonaa asukasta, mutta suurin vaikutus shutdownilla onkin psykologinen. Hallituksen painostaminen ja omien rivien tiivistäminen. Lisäksi shutdownilla on positiivinen sivuvaikutus, josta kaikki Bangkokilaiset voivat olla iloisia.

Shutdown on saanut autoilevat ihmiset joko pois kaupungista tai jättämään kulkupelit kotiinsa, joten liikenne on vähentynyt merkittävästi. Täällä vietetään todellisia autottomia päiviä. Bussikuskit nauttivat kun saavat kerrankin paahtaa tyhjillä kaduilla mielensä mukaan. Ei ole smogia peittämässä näkyvyyttä, tiet voi ylittää rauhassa ja ennen kaikkea täällä voi hengittää. Tiesuluista huolimatta logistiikkakin toimii. Yhdysvaltain lähetystö kehotti varastoimaan elintarvikkeita ja lääkkeitä, he eivät tainneet ottaa huomioon että myös protestoijien täytyy syödä. Ruokaa on riittänyt katukeittiöissä entiseen malliin. Joka päivä näkee kuitenkin enemmän ja enemmän autoja kaupungilla. Ei näin isoa kaupunkia voi pysäyttää.

photo: Juho Sarno Tyhjillä kaduilla on tilaa vaikka seistä käsillään.

photo: Juho Sarno
Bangkokin ruuhkaisilla kaduilla on kerrankin tilaa!

Taas lähti humppa soimaan! Puolenpäivän tanssit lähtivät selkeästi käyntiin 🙂

Mistä näissä protesteissa sitten on kyse?

Yritän hieman avata kontekstia. vastakkain ovat keltapaidat, eli protestoijat ja hallitus joiden kannattajia kutsutaan punapaidoiksi. Näiden kahden puolen välinen köydenveto on jatkunut Thaksin Sinawatran päivistä lähtien. Tämä Thaimaan Berlusconi lähti vapaaehtoiseen maanpakoon vuoden 2006 mielenosoituksista lähtien. Nykyiset protestit saivat alkunsa kun Thaksinin sisko nykyinen pääministeri Ms. Yinluck yritti ajaa lävitse armahdusklakia joka mahdollistaisi hänen veljensä paluun.

Keltapaidat ottivat tästä nokkiinsa ja lähtivät kaduille. Joulukuussa he saivat ensin hallituksen perumaan armahduslain ja sen jälkeen saivat painostuksellaan Ms. Yinluckin järjestämään uudet vaalit helmikuun toisena päivänä.

Mutta tämä ei heille suinkaan riitä. Suurin oppositiopuolue, Democratic Party ja protesti organisaatio The People’s Democratic Reform Committee (PDRC) eivät suostuneet osallistumaan vaaleihin. Päinvastoin, he masinoivat tiesulkuja niin että useassa maakunnassa ei päästy jättämään ehdokaslistoja.

Tähän on hyvin yksinkertainen syy. He tietävät että he eivät voittaisi vaaleja. Punapaidat koostuvat pääasiassa pohjoisen talonpojista ja köyhästä luokasta joiden äänet Thaksin aikoinaan sai puolelleen. PDRC koostuu lähinnä keskiluokasta. Täällä on menossa keskiluokan kapina.

PDRC haluaa pääministerin eroavan ja ‘kansan komitean’ uudistamaan vaalilainsäädäntöä.  Tähän olisi helppo todeta kyynisesti että he haluavat uudistaa lainsäädäntöä itselleen suosiolliseksi, keltapaidat eivät ole voittaneet vaaleja ikuisuuteen. Hallitusta syytetään etenkin korruptiosta, eikä näitä väitteitä ole kovinkaan vaikea uskoa.

PDRC:n ja protestien johtaja Suthep Thaugsuba on kieltäytynyt kaikista neuvotteluista, hänen sanojensa mukaan “There’s no win-win situation, we either win or lose.”

Kuulostaa vähän Game of Thronesilta, ja siitä tässä oikeastaan onkin kyse. Thaimaassa hallituksia tulee ja menee, mutta kuningas pysyy. Kaikki Thaimaata tuntevat tietävät että kuningas on pyhä, nauttii suurta kansansuosiota eikä välttämättä olisi väärin puhua henkilökultista. Kuninkaalla ei ole virallista valtaa, mutta hänen kabinettinsa on hyvin vaikutusvaltainen. Hänen Majesteettinsa vietti juuri 86 vuotis syntymäpäiväänsä, ja vaikka asiaa ei voi täällä ääneen lausua niin pitkä ikä ei jatku ikuisesti. Kaiken vaalilainsäädännön ja hallituskamppailujen taustavireenä on kahden eri eliitin kamppailu tulevan majesteetin hovin vaikutusvallasta.

Mikäli en vielä tehnyt asiaa riittävän selväksi, tässä poliittisessa kriisissä, kuten miltei kaikissa poliittisissa kriiseissä on kyse vanhan eliitin (keltapaitojen johtajat) ja uuden eliitin (punapaitojen johtajat) kamppailu maailman 25:ksi isoimman talouden rahasta ja vallasta. Panokset ovat johtajien päiden sisällä niin isot, että voi olettaa protestien jatkuvan. Molemmat osapuolet haluavat pidättäytyä väkivallasta, kaikki muistavat v. 2010 verilöylyn jolloin 85 punapaitaa ammuttiin protestien yhteydessä. Molemmat osapuolet tuntuvat tiedostavan että väkivaltaisuuksien aloittaja tulee häviämään pitkällä tähtäimellä.

Näin me ainakin toivomme. Emme ole politiikan puolella, Johtajat kamppailevat päidensä sisällä asettaen omat toiveensa ja halunsa ihmisten yläpuolelle. Me olemme ihmisten puolella, olemme protestoijien toiveikkaan hyvän fiiliksen puolella, olemme punapaitojen itsemääräämisoikeuden puolella, olemme kaikkien puolella, sillä me kaikki olemme yhtä.

Organic Balance vs. Bangkok Shutdown

Photo: Pyry Kääriä

Photo: Pyry Kääriä

One of the first things we noticed here in Thailand, is that in a place like this, it is essential that everybody understands giving and taking, the basics of communication. In the simplest of things like crossing the street or making food, the off-balance can be noticed quickly.

Traffic is about communication. It may seem chaotic at first but in a place like this with millions of people and millions of cars, people must give way when needed and take their own space when needed. Organic communication is the only way for the logistics to work so that everyone can get on with life without being run over. It’s about knowing your own limits and trusting the others. There’s no other way. Otherwise it can take a very very long time to cross the street.

The same applies for food. If one taste overpowers all else, the food tastes horrible. Thai food is about balance and in almost all of Thai food, whether it is a main course or a dessert, all of the tastes are there. Sweet, Sour, Salty, Bitter, Umami and Fat. Almost every dish in thailand has the taste buds tingling and a master chef can communicate with the body in a way that brings euphoria to every nook and crevice. Things work and every cell is happy. It’s a stepping stone towards a healthier future for the body.

But if one taste overpowers the others, the euphoria is gone, the balance is gone, and health starts to deteriorate. If one takes too much space, the others cannot do what they need, and sooner or later that taste becomes bland and the body will want something else. The body communicates and if it is listened to, things will turn to the better. If it is not listened to, then it will forcefully communicate, and that usually means sickness.

Food-wise Thailand is still one of the best in the world, but politically-wise it is a little out of balance. International news is full with articles about Bangkok Shutdown, speculating the facts and effects and spreading fear. Many are fleeing Bangkok and others filling their closets with food and water preparing for something really bad.

So far the protest has been a big happy festival with music, dancing and a lot of smiling. Let’s hope that it continues that way. We are getting our Tuk Tuk next week and cannot leave before we get it registered and get a mechanics course. Estimated time of departure is 24th of January. This means that we can update what we see here without the media propaganda that usually likes to instil fear.

Believe what you want, but fear leads to panic and panic shuts down all systems. Positive thinking feeds positive ways and fear hits the fight-flight reflex (which neurologically speaking passes the rational part of the brain completely). This is exactly what is happening here. Some are fleeing and others are preparing to fight. Most people seem to live their lives exactly the same way as they always have. Tomorrow we’ll see.

All we know is that the balance of giving and taking is essential for any organism to work, be it a singular organism or an organism of 100,000,000 people (Officially Thailand has 66.79 million but you get the point). If it falls one way or the other, it is off-balance.

Everything communicates all the time and this is called life. If life is not listened to, then forget about a better future.

Bowling, Movies and Drinking

Today is my birthday.

I turn 31.

Last year I had the first big one but celebrated with only a few friends and had a few gin tonics at our guest house in Bangkok.

As a teenager in Bangkok we used to go our with friends bowling, then to the movies, and then out drinking. For my 31st thats exactly what we are doing. First we go eat some sushi at the Siam Center Zen (14 years since my last visit to Zen). After dinner we will go bowling, probably to MBK and then to Paragorn cineplex to see the Hobbit 2.

Last year we saw Hobbit 1 in the same theatre and i was surprised at how a book which is a tenth of Lord of the Rings, was made into a 3 part movie just like Lord of the Rings. The book ends close to where the first movie ends so looking forward to see what Peter Jackson has done.

The Movie starts at 22.25 and the movie is a little under 3 hours. At this age I think its bedtime after that. Maybe I’ll have the gin tonics before the movie 🙂

Thank you all for the birthday wishes and a big hug to everyone!

Your’s truly,

Pyry

Holidays are over

Today was the first steps we took on Myanmar soil. Very exciting! If you need to do a quick visa run from Ranong, here’s a link to a good explanation on how to do it cheap by yourself. Don’t fall on the organised visa runs, they are really expensive and it’s actually quite easy to DIY. Immigration opens daily 8.00 a.m. make sure you are early as the queues get longer and boat rides more expensive the later you go. Things you need with you is a new uncreased 10 dollar bill printed after 2007, your passport and a new copy of your passport.

We spent a total of maybe 45 minutes there, mostly in the immigration office and a quick tea (which was really good). Apparently Myanmar is a big tea-loving country that has no coffee of its own, but lots of great tea. There’s even some wild tea left in this part of the world, which explains the excellent Burmese tea leaf salads we had on Phayam the other day. Apparently they use tea leaves in many recipes intended for eating instead of drinking.

After the visa run we took a bus to Chumporn and now we are sitting on the night bus going towards Bangkok. Holidays are over and the final push before departure is about to begin.

We’ve met some really nice people on our detour down south and had some excellent conversations. One of the most interesting was about an equation between power, responsibility and freedom, and how they work together to form the balance. And why the balance these days is a bit out of whack. It’s amazing what people think of when they have time to think. But lets not go there, at least not yet.

We got some comments from our empowerment blog and we are sorry about offending some people. Please don’t take offence from our thoughts. We want to be open about our thoughts and sometimes it comes out a bit bluntly. Sometimes it’s quite scary to speak your mind and the bluntness comes from trying to spill it out. They are just thoughts and nothing more and our thoughts are no more right or wrong than anyone else’s. Empowerment is about feeling good, so we are truly sorry 🙂

The time is now 22.58 and it feels like a bushel of bananas is hanging from the eyelids. Sleep is calling and we need it.

Two weeks of freshly picked visa, nine hours of bus ride, and a bagful of hope that in the next few days we will finally get our tuk tuk should be a recipe for something great. We will do our best to not under cook it or over do it, because even the best of recipes can end up being a disaster if not done with care.

Myanmar, kuume nousee.

Vuoden vaihtuessa olimme paratiisisaarella Andamaanienmerellä.

Meillä ei ollut sen enempää sähköä kuin autojakaan. Sen sijaan meillä oli rauhaa, riippumattoja, telttoja, intian valtameri ja kaskaat joiden siritys oli voimakkaampi kuin paloautojen sireenit Bangkokissa. Vuosi 2013 oli valmistelujen vuosi, vuosi 2014 on tekemisen vuosi. Välissä oli hyvä rauhoittua ja kerätä voimia. Maanantaina ollaan taas Bangkokissa ja pistetään pyörät pyörimään.

Sitä ennen pitää kuitenkin käydä Myanmarissa. Thaimaan viisumimme kaipaavat uudistamista joten käymme huomenna pikavisiitillä. Silloin emme paljoa ehdi paikkoja koluta. Mutta Burman kuume alkaa vähitellen kutittelemaan. Tähän mennessä olen ajatellut Burmaa lähinnä haasteena, miten saamme luvat järjestymään, kuinka pärjäämme tuk tukin kanssa huonokuntoisila teillä, miten selviämme kulttuurishokista, entä kuvausluvista jne. Haasteita joiden selvittämiseksi on tehnyt töitä.

Lisäksi olen rakentanut käsitykseni Burmasta toisen maailmansodan historiaan sekä Thaimaalaiseen toimintarymistelyyn Bang Rajanin varaan. Miltei odotan törmääväni viidakossa majuri Wingaten chinditeihin tai hulluun viiksiniekkaan vesipuhvelin selässä.

Vielä en ole käynyt Burmassa, mutta täällä raja-alueella one saanut sen verran hyvät maistiaiset, että olen alkanut odottaa Myanmarin-etappia, paitsi haasteena, myös vesi kielellä. Viimeisimmät päivät olen kiskonut burmalaista ruokaa, teenlehtisalaattia, inkiväärisalaattia, munacurrya, munakasta jne. Kaikki on ollut aivan jumalattoman hyvää. Ja mikä parasta, kävimme keittiön puolella opissa joten pääsemme jakamaan makuja teidän kanssanne 🙂

Nyt odotan Burmalta hyvää ruokaa ja hyvän ruoan lisäksi seikkailua. Läpikulku on vastikään auennut ulkomaalaisille. Tulemme matkustamaan paikkoihin joissa valkoiset ovat viimeksi käyneet 70 vuotta sitten, kiväärit kainaloissa. Vanhukset muistavat vielä miltä he näyttivät ja nuoriso on kuullut mahdollisuuksista, sijoituksista ja rahasta mitä valkoiset tuovat tullessaan. Sitten me saavumme paikalle Tuk Tukillamme.

Eiköhän tästä seikkailu saada aikaiseksi.

.Juho