Ummet ja Lammet tuk tukeista

‘Thaimaan katukuvaan kuuluva tuk-tuk yhdistää kätevästi kaikkien liikennemuotojen huonoimmat puolet. Räikeä-ääninen, ahdas härveli on moottoripyörää leveämpi ja juuttuu siten autojen tavoin ruuhkiin. Avoin rakenne altistaa matkustajat saasteille ja tuulelle eikä tarjoa minkäänlaista suojaa kolaritilanteissa tai edes mutkissa, joissa näitä kolmipyöräisiä ajopelejä aina silloin tällöin kaatuu.’ -Thaimaaopas.fi

Tuk Tuk

 Photo – Victorgrigas

Yleisesti tiedetään, että tuk tukkeja käytetään kaakkois aasiassa. Varsinkin Thaimaassa ja Intiassa. Tuk tuk on kuitenkin maailamlaajuisesti tunnettu härveli, motorisoitu riksa, ja siitä on yhtä monta versiota kuin on ja on ollut tuk tukkejakin. Niitä löytyy Thaimaasta, Intiasta, Bangladeshistä, Kamputseasta eli Kambodzasta, Gazasta, Kiinasta, Indonesiasta, Laosista, Nepalista, Pakistanista, Filippiineiltä, Sri Lankasta, Vietnamista, Itäisestä Afrikasta, Egyptistä, Madagaskarilta, Nigeriasta, Sudanista, El Salvadorista, Guatemalasta, Hodurasista, Nikaraguasta, Kuubasta, Equadorista, Perusta, Yhdysvalloista, Italiasta, Iso Britaniasta, Hollannista ja kohta Suomesta. Pistämme Suomen tuk tukkejen maailmankartalle!

 

Jack out-o’-the pressure cooker

The final heat. Pressure on full for a maximum of three weeks.

The final stage of the cooking process is essential so that all the tastes and nuances really bond together. Visas are in process and all we can do is wait.

But it’s a good thing we took more passport photos from a shop that says we get into any country with their photos!

passikuvat

 

Viisumit. Tarkoituksena on vierailla 14 maassa, joista 10 tarvitaan viisumit. Kaksi viisumia haetaan suomesta, kaksi Bangkokista, yksi Teheranista ja loput rajalta. Jännä fiilis. Ei ole varsinaisesti mitään syytä miksi emme saisi kaikkia tarvittavia viisumeita, mutta yhtäkaikki. Viisumin myöntäminen ei ole omissa käsissämme. Olemme jonkun muun päätäntävallan armoilla.

Ainakin hetken. Jos me ei saada viisumia täältä, haetaan se toisesta suurlähetystöstä, jos emme saa sitä sieltä niin siten kolmannesta. Jos ei sieltä, niin sitten vaikka kierretään kyseinen maa. Byrokratia on hidaste, ei este.

Rajat ovat vain ihmisten mielissä, mutta niin pitkään kuin niihin uskotaan, kierrämme suurlähetystöstä toiseen ja tuhlaamme rahojamme passikuviin.

The second one

So, the second blog.

We’ve been juggling and passing around all the ideas of this and that and everything is very interesting. To us. But when you really think about it, what is it that people are interested to hear?

We could write day and night about stories we’ve heard, stories we’ve told, and stories we’re in. But is that what interests people? Perhaps when confronted face to face and the energy shared through non-digital communication is present, stories are interesting. If the energy between the two people feels comfortable, it doesn’t matter what you say. If it’s comforting to listen to the other person, that’s all that counts.

At least that’s what we think. Comfort always comes first. Doesn’t matter if it’s food, clothing, posture, friendship or lifestyle. Comfort comes first. But don’t be fooled. Comfort is a two sided sword. Get too comfortable and you become jelly and rot, get too uncomfortable and you become a sour stress ball. Where’s the balance?

We figured it’s like a flubby ball that feels just right. Or like a piece of fruit that feels, smells and looks just right. You can feel it. You’re not rotting on the couch like a mouldy mango and you’re not as sour as a super lemon. Comfort in life, especially when working, means to do the right thing at the right time and not waste your energy in fighting the wrong fight. Miyamoto Musashi, the greatest of all the Samurai said, “Do only what’s necessary”.

Rest when you need to rest, work when you need to work, and always, no matter what you do, enjoy whatever it is that you are doing. Feel the comfort and smell the comfort. You will definitely know your on the right track when you can taste the comfort.

But in a blog we are not in person. We must learn to write something you find interesting, and the best way we figured, is that you just tell us what you want to hear? With the odd chance we might pick a comment and actually write about it, and we’d be delighted to do so. But more often than not we’ll write about what we want to say, because we love to hear our own voice.

TTBoys

Two one way tickets to Bangkok, please.

Three weeks to departure.

Katse kaukaisuuteen

Photo: Vanessa Riki

In March 2013 we decided that the time was ripe to make this madcap adventure-dream come true. Five years the idea of driving a tuk tuk from Bangkok to Helsinki had been brewing. Pyry lived in Bangkok for his teenage years and Juho had just come back from there. Both of us found ourselves in circus school and began to understand the importance of well-being and a healthy diet.

We had began to wonder how it was possible that so many restaurants make such bad food for such an outrageous price. Good food is food made with love, not from the desire to make money from people’s necessity to eat. Then the lightbulb sparked.

What if we actually do go to Bangkok and buy the tuk tuk? We could tune it up into a lean mean street cooking machine and drive it to Finland. Then we can start our own street food stall and make food with love for a reasonable price! And to fund the whole thing we can film the adventure into a TV-series and sell it all around the world!!!

So now we are here. There might be easier dreams to follow, but this one is ours. Dreams are rarely realised because they are not taken seriously. Reality is a scary place and many think their dreams are not important enough, or worth the effort to fight for their existence. This dream is important to us. This is our way to share some goodness around.

After a little trepidation we decided to get up and do something about it. We went to the tavern, ordered a few beers and stuck our heads together. How can two broke circus artists get a tuk tuk all the way to Finland?

Of course this scared the hell out of us! People naturally avoid responsibility because of fear of failure. Both of us learned from circus that failure is actually the first step towards success. Fear of failure leads to evasion of responsibility, but when you carry responsibility for your own life, you need not carry anything else. Everything is in our own hands.

We are confident that every experience along our adventure can be handled, every setback will be taken as a new possibility, and everything unexpected will be enjoyed along the way. It’s up to us to make it what it is. A lot of responsibility, a lot of freedom.

This was the first big realisation moment. Understanding that if we have the will, we’ll find the way. No one else is going to make this happen for us. Our dreams and our lives are in our own hands.

Okay, so we drive the tuk tuk to Finland and make it into a TV-series, simple as that. Eight months to learn all that needs to be learned and do all that needs to be done. Except we didn’t know what we needed to learn or do.

So we wrote a couple of emails about the concept to production companies to see if they would be interested. Not one replied, and no wonder. We were standing on a solid dream that no one else could see.

We felt that if we wait too long, this will never happen. So we started our own production company and got our second realisation. We agreed never to wait for something to happen, but instead, we would always come up with ways to make the tuk tuk dream take shape. As a consequence, we have done almost everything ​​possible by ourself but we have also learned an unimaginable amount of thing in the process.

The next step forward was finance. It was hopeless to apply for a bank loan or attract sponsors. With nothing to show we were going in circles. Then it happened. A whale shark snatched and told Juho about crowdfunding. Straight away it felt like our own thing. It would give us start-up capital, it would work as advertising, we’d get something to show the sponsors and distributors and it would give many people the opportunity to be involved. Above all, it will make us to do instead of wait.

The third awakening. We have received a tremendous amount of support and help from friends and strangers. We have learned to ask for help and we have learned to accept help. It feels like we are doing the right thing at the right time and it’s as if we are working together as a team. A team full of friends, relatives and strangers. This has already been an inspiration to many people, including ourselves, and it will be in the future as well.

Three weeks before departure. We have been working hard for 8 months. We have sponsors and partners and distribution to four countries (as soon as we learn to write a Distribution Agreement). We still have our heads in the clouds, but we have grown our legs to the ground. We have done all that we can, as well as we can and the tuk tuk is speeding forward. There’s a vast emptiness ahead. We have planned and prepared all that we can, but an adventure is always an adventure. Emptiness makes everything possible.

Welcome aboard,

TTBoys

 

Kaksi menolippua Bangkokiin, kiitos.

Kuukausi lähtöön.

Katse kaukaisuuteen

Kuva: Vanessa Riki

 

Maaliskuussa 2013 päätettiin, että nyt on oikea hetki toteuttaa tämä unelma. Viitisen vuotta ollaan mietitty kuinka siistiä olisi ajaa tuk tuk Bangkokista Suomeen. Pyry asui teinivuotensa Bangkokissa ja Juho oli juuri tullut sieltä. Silloin oltiin molemmat päädytty sirkuskouluun ja alettiin ymmärtää terveen ravinnon merkitystä hyvinvoinnille. Jossain vaiheessa ihmeteltiin miten on mahdollista, että niin monessa ravintolassa saa niin surkeaa ruokaa hintaansa nähden. Hyvä ruoka syntyy rakkaudesta ruokaan, eikä halusta tehdä rahaa ihmisten tarpeesta syödä.

Siitä sitten loksahti. Mitä jos mennään Bangkokiin ja ostetaan se tuk tuk? Sit tuunataan siihen sellanen über-magee katukeittiö ja ajetaan se tänne! Raha hoituu sillai, että kuvataan matkan varrella TV-sarja ja myydään se joka puolelle maailmaa!!!

Ja nyt ollaan tässä. Voisi olla fiksumpikin unelma, mutta tämä on meidän. Unelmat jäävät usein vain unelmiksi. Niitä ei oteta tosissaan koska uusi pelottaa. Ei luoteta siihen että omat unelmat ovat sen arvoisia. Tämä on meille arvokasta. Tällä tavalla me haluamme jakaa hyvää mieltä ympärillemme.

Pähkäilemisen jälkeen hypättiin kohti luottamusta ja tehtiin asialle jotain. Nostettiin perseet penkistä, mentiin kapakkaan, tilattiin oluset ja mietittiin miten kaksi persaukista sirkustaiteilijaa saa tuk tukin Suomeen.

Totta helvetissä tämä pelotti! Ihminen helposti väistää vastuuta pelätessään epäonnistumista. Epäonnistuminen on kuitenkin ensimmäinen askel onnistumiseen. Tämä ollaan molemmat opittu sirkuksesta. Epäonnistumisen pelko johtaa vastuun pakoiluun. Mutta kun ottaa vastuun omasta elämästään kannettavakseen, ei tarvitse kantaa enää mitään muuta. Kaikki on omissa käsissä. Luotamme siihen, että pärjäämme tilanteessa kuin tilanteessa, vastoinkäymiset hyödynnetään ja koko matka nautitaan siitä mitä koemme. Melkoinen vastuu, melkoinen vapaus.

Tämä oli ensimmäinen iso kasvun hetki tällä matkalla. Ymmärrys siitä, että jos meillä on tahtoa tehdä tämä juttu, löydämme kyllä keinot joilla saamme sen aikaiseksi. Ymmärsimme, ettei kukaan muu tuo sitä tuk tukia Suomeen. Unelmamme ja elämämme on omissa käsissämme.

Oolrait, ajetaan tuk tuk Suomeen ja kuvataan matkalta TV-sarja, simple as that. Kahdeksan kuukautta aikaa opetella kaikki opeteltava ja tehdä kaikki mitä on tehtävä. Paitsi että me ei tiedetty mitä meidän piti oppia ja tehdä.

Kirjoitettiin pari sähköpostia ideasta tuotantoyhtiöille. Ei saatu vastauksia, eikä ihme. Joten pistettiin oma tuotantoyhtiö pystyyn. Tuli toinen havahtuminen. Sovitiin ettei koskaan jäädä odottelemaan että jotain tapahtuisi, vaan aina keksitään keinot miten saadaan tuk tukia eteenpäin. Tämän seuraksena ollaan tehty kaikki mahdollinen itse ja opittu käsittämättömän paljon.

Seuraava askel oli rahoitus. Oli turhaa hakea pankista lainaa tai houkutella sponsoreita mukaan. Pyörittiin ympyrässä kuin puolukka. Sitten se iski. Valashai tärppäsi ja vinkkasi Juholle joukkorahoituksesta. Se tuntui samantien omalta jutulta. Sitä kautta saataisiin alkupääomaa, saatais näyttöä sponsoreille ja jakelijoille ja annettaisiin monille ihmisille mahdollisuus olla mukana. Ennen kaikkea se sai meidät tekemään.

Kolmas havahtuminen. Olemme saaneet valtavasti tukea ja apua tutuilta ja tuntemattomilta. Olemme oppineet ottamaan apua vastaan ja tuntuu, että olemme tekemässä oikeaa juttua oikeaan aikaan. Teemme yhdessä monen ystävän, tutun ja tuntemattoman kanssa. Tämä on iloksemme ollut inspiriaation lähde monelle, myös itsellemme.

Kuukausi lähtöön. Meillä on sponsoreita ja yhteistyökumppaneita. Meillä on jakelu 4 maahan (heti kun opitaan kirjoittamaan jakelusopimus) ja ollaan tehty hommia 8 kuukautta. Meillä on edelleen päät pilvissä, mutta ollaan kasvatettu jalat maahan. Olemme tehneet kaiken minkä voimme niin hyvin kuin osaamme. Tuk tuk keulii eteenpäin ja me roikumme mukana. Edessä on suuri tyhjyys. Olemme suunnitelleet ja valmistautuneet, mutta seikkailu on aina seikkailu. Tyhjyydessä kaikki on mahdollista.

Tervetuloa kyytiin,

TTPojat